”Oletko oman elämäsi vanki” postaus sai alkusysäyksen tämän vuoden alussa näkemästäni, ilmeisesti jopa viraaliksi nousseesta TIKTOK videosta.
Videolla noin kuusikymppinen nainen lykkää rollaattoria lumessa, ja kommentoi ilmeisen raivoissaan seuraavasti:
”Vitutus on kyllä varmaan voimavara, kun täällä saatana lykit tässä perkeleen lumimyräkässä tätä vitun rollaattoria, niin tekis mieli tappaa kaikki”
Naisen ilmeestä voi päätellä, että hän todellakin erittäin vahvasti kokee juuri kyseisiä tunteita.
Negatiivisuus lähestulkoon pursuaa ulos jopa minun oman puhelimeni näytöltä videonpätkää katsellessa.
Riippumatta siitä, oliko otos tehty pilanpäiten vai ei, pysäytti video miettimään totaalisen syvällisesti sitä, miten iso merkitys omilla päänsisäisillä ajatuksillamme tosiaankin on elämäämme.
Väheksymättä lainkaan videolla olevan naisen tilannetta (rollaattorin työntäminen ilmeisen kipeänä lumimyräkässä), olen täysin vakuuttunut siitä, että hänellä(kin), olisi elämä huomattavasti paljon kevyempää, jos asennemaailma olisi edes hippusen valoisampi.
Jäin myös pohtimaan, että mitkä asiat täytyvät olla naisen henkilökohtaisessa uskomuskartassa täyttä totta hänelle, hänen kokiessaan kyseisen tilanteen, kuten koki.
Pikaisesti NLP tekniikoita apuna käyttäen löysin ainakin kolme uskomusta, jotka selkeästi antavat naisen elämäpolulle tietynlaisen suunnan ja pohjavireen.
Uskomukset, jotka pomppasivat esiin, olivat:
- Vitutuksen täytyy olla voimavara
- Rollaattori on syvältä ja poikittain
- Lumimyräkkä on perseestä
Mitä tapahtuisikaan, jos nainen lähtisi muokkaamaan näitä uskomuksia itsessään muunlaisiksi?
Muuttuisiko rollaattorin lykkiminen yhtään helpommaksi? Onko henkisellä fiiliksellä lopulta millainen painoarvo fyysiseen suoritukseen nähden?
Entäpä, jos talvi olisikin naisen uskomuksissa mitä ihanin vuodenaika, tuntuisiko lumessa raahustaminen enää lainkaan niin vastenmielisestä?
Aika mielenkiintoisia kysymyksiä, vai mitä! Moni myös saattaa miettiä, että miten omia uskomuksiaan, joista suurin osa syntyy alitajunnasta, voi muokata? Ja ylipäänsä, voiko?
Vastaus on, kyllä voi. Esimerkiksi NLP:ssä uskomuksien muokkaus tapahtuu tiettyjen loogisten tasojen kautta.
Oletko sinä oman elämäsi vanki?
Jokaisen elämässä sattuu ja tapahtuu asioita. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, mutta kaikilla jotakin.
Asioita siis tapahtuu, ja sama asia voi olla toiselle meistä onnenpotku, ja toiselle taas valtava pettymys.
Eli me jokainen ITSE annamme jokaiselle elämässämme tapahtuvalle asialle sävyn, joko neutraalin, positiivisen, negatiivisen, tai jotakin näiden välitä.
Ja tämä VALITSEMAMME sävy määrittelee sen, miten ison tilan ko. asia elämästämme lopulta täyttää.
Jos palataan naiseen rollaattorin kanssa lumihangessa, niin mitenkähän hänen päivänsä olisi sujunut, jos hän ei olisikaan antanut kyseiselle OHIMENEVÄLLE tilanteelle (lumimyräkkä) niin suurta painoarvoa, kuin minkä hän nyt sille antoi.
Vaikuttiko esimerkiksi voimakas negatiivinen tunnelataus naisen seuraaviin ajatuksiin? Tai jopa mahdollisiin päätöksiin joidenkin asioiden suhteen?
Leikitään hieman ajatuksella:
Nainen työntää hikipäässä rollaattoria hirveässä lumimyräkässä. Selkään sattuu, jalkoihin sattuu, käsiin sattuu, ja hiki on kastellut hiuksetkin niskasta litimäriksi.
Vitutus tilanteen johdosta on niin kova, että naisesta tuntuu, että happi loppuu ja pää räjähtää ihan justiinsa.
Samaan aikaan puhelin soi. Nainen pysähtyy, ottaa kintaat pois käsistään, ja kaivaa voimakkaan sadattelun kera kännykkänsä kassista.
Puhelin on tietysti ihan siellä alimmaisena, kaiken maailman kirjojen, ja pussukoiden alla, totta kai.
Näytöllä vilkkuu outo numero. Nainen odottaa puhelua terveyskeskuksesta, joten hän vastaa.
Luurin toisessa päässä iloinen nuori mies esittelee itsensä, ja kertoo soittavansa vakuutusyhtiöstä. Mies haluaisi sopia naisen kanssa puhelinpalaverin vakuutusturvan päivitystä varten.
Nainen on raivoissaan. Hän karjaisee puhelimeen, ettei häntä voisi vitu…kaan vertaa kiinnostaa mitkään saat…nan vakuutukset, ja että hänelle ei tarvi jumal…ta enää soitella!
Nainen sulkee puhelimen hirveän sadattelun kera. Jos vitutukseen voisi kuolla, niin se varmasti tapahtuisi ihan justiinsa.
ENTÄPÄ jos nainen olisikin tehnyt jo jonkin aikaa työtä omien tunnetilojen ja uskomustensa kanssa?
TAI jos nainen olisikin päättänyt olla antamatta enää yhtään enempää tilaa negatiivisille tunteille sen suhteen, että hän joutui käyttämään rollaattoria?
ENTÄPÄ jos hän olisi jopa päättänyt, että tänä vuonna hän keskittyisi aidosti kokemaan vahvoja positiivisia tunteita ikuisen vitutuksen sijaan?
Miten puhelu silloin olisi voinut mennä?
Mitäpä jos nainen olisikin vastannut puhelimeen ystävällisesti? Hän olisi rupatellut iloisesti ystävällisen nuoren miehen kanssa, ja jopa sopinut puhelinpalaveriajan seuraavalle viikolle vakuutusten tarkastelua varten.
Nuori mies langan toisessa päässä olisi myös ollut ilahtunut heidän juttutuokiostaan. Ystävällisten asiakkaiden kanssa oli todellakin mukavaa tehdä vakuutustyötä, asiakaspalvelija olisi miettinyt ilahtuneena.
Mukavan palaverin johdosta hän päättikin kysyä jo valmiiksi esimieheltään, voisiko hän laittaa naiselle jonkin erikoistarjouksen seuraavalla viikolla, sillä niin hyvä fiilis hänelle jäi heidän yhteisestä keskustelustaan.
Huomaatko eron?
Huomaatko, miten valtavan paljon mahdollisuuksia voit saada elämääsi enemmän, kun uskallat valita toisenlaisen tavan ajatella asioista. Sillä asioita ja tilanteita itsessään tulee ja menee alvariinsa.
Pysäyttämättömänä virtana niin kauan, kunnes kuolet. Ja ehkä jopa sen jälkeenkin, sitä ei kukaan vielä tiedä varmaksi.
MUTTA SINULLA ON KAIKKI VALTA VAIKUTTAA SIIHEN, MITEN ASENNOIDUT NIIHIN.
Onko kuppisi ikuisesti lähes tyhjä, vai aina melkein täysi? Sen päätät yksin sinä.
Ja nyt tullaankin siihen kohtaan, että uskallatko oikeasti ottaa vastuun tunteistasi? Oletko itse asiassa edes tietoinen siitä, kuinka paljon tunteesi vievätkään sinua, kuin pientä kaarnalaivaa valtamerellä?
Tunteistaan vastuunottaminen ei olekaan ihan simppeli juttu. On niin paljon helpompaa vaipua ihanaan negatiivisten tunteiden tuttuun ja turvalliseen syleilyyn, kuin että ottaisit itseäsi niskasta kiinni.
Katsoisit itseäsi ikään kuin laatikon ulkopuolelta, niin että näkisit, millainen vinkuja ja natisija (kaikella rakkaudella) lopulta ehkä oletkin.
Se ei ole helppoa, myönnetään. Mutta tätäkin taitoa voi harjoitella. Pienin askelin, systemaattisesti, tilanne ja tunne kerrallaan. Sillä tärkein matka, minkä voit ikinä tehdä, on matka itseesi. Oikeasti.
Katso sisääsi
Jos haluat muutosta elämääsi, jos haluat, että hyvä asioita alkaa tapahtumaan, katso sisääsi. Katso, miten reagoit elämäsi asioihin.
Millaisen sävyn annat niille? Valitsemasi sävy nimittäin vaikuttaa suoraan siihen, millaisissa aivonesteissä aivosi ja hermoratasi päivänsä viettävät.
Sillä negatiivinen ajattelu saa pienen, suloisen käpyrauhasesi taatusti tuottamaan elimistöösi turbomäärän stressihormonia, joka puolestaan on suoranaista myrkkyä elimistöllesi, aivoille erityisesti.
Stressihormonin vaikutuksesta löytyy kilometrikaupalla vakuuttavia tutkimustuloksia niin meiltä kuin maailmalta, joihin palaan myöhemmin joku toinen kerta.
Nyt toivon, että tulisit rakas ihminen vihdoinkin tietoiseksi siitä, miten älyttömän paljon voit ITSE vaikuttaa KAIKKEEN elämässäsi.
Matti Nykäsen sanoin: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Toivottavasti käytät sen hyvin! 💝
Joko luit tämän: ”Määrittele menestys”
