Kaverini mies oli ollut tässä eräänä päivänä käyttämässä koiraansa lenkillä metsikössä maalla. Ilma oli mitä kaunein, lukuun ottamatta pakkasta, joka huiteli likellä paria kymmentä astetta.
Koira oli nauttinut lenkistä täysin siemauksin, varmasti todellakin enemmän kuin miehen kokoon kasvanut kaverini mies, joka ei välttämättä tuntenut oloaan niin autuaaksi kelkkareitillä, mikä pahimmilleen painahteli askelten alla tehden niin maan halvatun kipeää kulahtaneeseen polveen.
Polvihan olisi tietysti pitänyt leikkauttaa aika päiviä sitten, mutta tehtävä on lähes mahdoton toteuttaa, mikäli joudut asioimaan terveytesi puolesta kunnallisen terveydenhoidon piirissä.
Aikansa siinä tarvottuaan päätti ystäväni mies päästää koirulinsa vapaasti kirmailemaan metsän siimekseen, sillä alue oli niin autio, että olisi pitänyt olla jo melkoinen munkki, jotta olisi voinut törmätä siellä toiseen jalankulkijaan talvella.
Kun ei siellä törmännyt ihmisiinkään edes syksyllä. Niin, paitsi tietysti Vietnamilaisiin marjanpoimijoihin, mutta nehän nyt ovat luku sinänsä.
Voit nähdä niitä mitä synkimmässä korvessa, yhtä hyvin kuin pihamarjoja repimässä mökkisi pihamaalta. Mutta äläpäs huoli.
Kuin aaveen aavistaen oli kaverini mies yhtä äkkiä tuntenut niin kuin mokkasiinien sipsutuksen takaansa ja oli kääntynyt outoa tunnetta katsomaan.
Ja persehalvaushan siinä oli tullut kaverin miehelle, kun takana seisoikin langanlaiha keski-ikäinen nainen, tiukkoihin juoksuasusteisiin varustautuneena. Nainen oli salakavalasti leijaillut miehen selän taakse ja seisoi nyt selkä kenossa ja nokka kohti taivasta miehen takana!
Hengitys oli höyrynnyt kuin veturista ja sieraimista oli pärskähdellyt räkää niin kuin ravihevoselta.
Kädet tiukasti kylkiään vasten ja alaspäin sojottaen oli siinä tovin seissyt ja kaverini mies oli totaalisen varma siitä, että kyseessä täytyi olla joko epileptinen kohtaus (jota hän kuitenkin vahvasti epäili, koska yleensä siinä vaiheessa ihminen kaatuu maahan) tai sitten ihan kerta kaikkiaan jonkinlainen psykoosipotilas, joka oli kolkannut mielisairaalassa olleen, lenkille lähdössä olevan vartijansa ja päättänyt lähteä patikoimaan itse korpeen.
Kaverini mies mietti kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen ja muisti kuin ihmeen kaupalla televisiosarjan, missä poliisit rauhoittivat yhtä asiakastaan, joka oli tekemässä uimahyppyä kuudennen kerroksen parvekkeelta.
-Ei mitään hätää. Hengittele vain rauhallisesti, hän oli sanonut mahdollisimman rauhallisella äänellä hirnahtelevalle naisjuoksijaoriille ja samalla kutsunut koiransa vislauksella sivullensa.
Heillä kun sattuu olemaan koirat niin hyvin koulutettuja, että ne tulevat kutsusta. Ei kaikkien koirat ole. Olen nähnyt sellaisiakin, jotka hyppäävät jopa vieraiden kyytiin, kunhan vain pääsevät pois omistajansa luota.
Oliko orhi rauhoittunut? Mitä sitä hulluja! Oli repäissyt itsensä juoksuasentoon, kädet sivuille 45 asteen kulmaan, katsonut kaverini miestä polttavan tiukasti silmiin ja pinkaissut liikkeelle.
Ja samalla kun oli ohittanut pariskon, oli rääkäissyt, tai liioittelematta paremminkin räkäissyt, että -ei niin sinulla varmaan!
Sitten oli kadonnut kuin aamu usva kelkkareittiä eteenpäin, jättäen jälkeensä vain hiljaisen mokkasiinien sipsutuksen.
Kyllä kuulkaa metsä on jännittävä paikka, kannattaa käydä siellä joskus katselemassa. Ei sitä tiedä, minkälaiseen kulkijaan tai muuhun luonnon ihmeeseen siellä voi törmätä!
Ja vastaisen varalta, jos satut joutumaan tilanteeseen, jossa takanasi seisoo hirnahteleva pitkänmatkan naisjuoksiaorhi tai jopa vakavasti yleistynyt väkivaltaisesti sauvojaan heilutteleva keski-ikäinen- ja luokkainen hiihtäjähullu, niin tärkeintä on pysyä rauhallisena.
Ensimmäiset ovat kokemukseni mukaan kohtuullisen vaarattomia, mutta hiihtäjähulluja kannattaa tarkkailla. Heillä kun on noussut sinne päähän muutakin kuin endorfiinia liikunnan ilosta.
Suomi on metsiä täynnä, eiköhän me kaikki sinne mahduta. Ja jos ei mahduta, niin käytettävissä on tuhansia hehtaareita myös jänkiä. Mieti itse, mihin tarkoitukseen niitä voi käyttää.
Siis muuhunkin kuin siihen, että kuivatetaan ne luonnon jokiin, jotta saadaan turveteollisuudelle polttoainetta.
Retkeilyn iloa ja aurinkoa päivääsi!
Halauksin Kiki
