HURMAAVAT LUMIHIUTALESUKAT HOUKUTTELEVAT KUTOMAAN

Affiliate yhteistyössä Adlibris. Linkit merkitty *)-merkillä.

Herkän kauniit, iki-ihanan hurmaavat lumihiutalesukat ovat varmasti monen haaveissa näin talviaikaan, ja aika moni on myös aloittanut kirjoneuleharrastuksen juuri näiden ihastuttavien lumihiutalesukkien ansiosta.

Ne suorastaan houkuttelevat kutomaan ja kokeilemaan uusia väriyhdistelmiä, vai mitä!

Jostain syystä nämä ihanan hurmaavat lumihiutalesukat olivat poissa ihmisten tietoisuudesta useamman vuosikymmenen, kunnes ne jälleen ovat tulleet ryminällä ihmisten toivelistan kärkipäähän, aivan kuten Islantilaisneuleetkin.

Synnyinseudullani Lapissa lumihiutalesukkia sekä -lapasia käytettiin säännöllisesti. Äitini rakasti tehdä niitä ❤️, ja aika paljon hän niitä elämänsä aikana todella tekikin!

Ihanimmat olivat punavalkeat lapaset, ja todella upealta näyttivät myös tummansinisellä pohjalla olevat valkeat lumihiutaleet, jotka myös olivat usein äidillä työn alla.

Itse myös innostuin tekemään erilaisia variaatioita näistä hurmaavista lumihiutalesukista.

Lankana olen käyttänyt näissä villasukissa Seitsemän veljestä -lankaa, sillä se on mielestäni paras sukkalanka kautta aikain kestävyytensä ansiosta.

Jos kutomiskärpänen on pistänyt, ja haluaisit oppia kutomaan myös kirjoneuletta, ovat tällaiset kaksiväriset työt kaikista helpoimpia sen harjoitteluun.

Ja opittuasi tekemään niitä, on sinun helppo lisätä useampi lanka työhön, ja aloittaa isompikin projekti, kuten vaikka se Islantilaisneule (pääset tästä postaukseeni Islantilaisneuleisiin liittyen).

Pitsiä ja kuurankukkia

Sukista tulee myös erityisen herkullisen näköiset, jos lisäät niihin mukaan pitsineuletta. Lisäsin kerhohuoneeseemme ohjeen suunnittelemiini ”Pitsiä ja kuurankukkia” villasukkiin.

Sukat ovat olleet ehdottomasti yhdet tykätyimmistä, mitä olen lähipiirille lahjaksi tehnyt.

Saat avainkoodin virtuaaliseen kerhohuoneeseemme liittyessäsi kerhoomme. Lue lisää kerhostamme täältä.

Pysy oikealla rivillä

Mikään ei nimittäin ota pattiin enempää kuin työn purkaminen. Siksi kannattaa pyrkiä pysymään oikealla rivillä, ja tehdä työ tarkasti mallia noudattaen.

Jos kuvio on tehty väärin, sen kyllä huomaa, joten muista olla tarkkana kuin porkkana!

Todella kätevä apuri on myös kannettavan tietsikan teline, sillä saat lehden tai kirjan juuri oikeaan asentoon.

Lisätietoa telineestä verkkokaupassamme (klikkaa kuvaa, niin pääset suoraan ko. tuotteen kohdalle)

Oikea silmukkamäärä

Oikea silmukkamäärä riippuu tietysti siitä, kenelle sukkaa kudot. Olen huomannut, että ns. ”kumpparisukkiin” naisille Seiska veli langalla tehtynä oikein hyvä silmukkamäärä on 14 s/puikko.

Ja jos jalkaterä on oikein kaponen, kannattaa kaventaa kantapään jälkeen esim. niin, että joka toisessa puikossa on 14 s/ ja joka toisessa 13 s.

Kuviosukkia tehdessä neulon usein ensin muutaman sentin 2o/2n, ja sen jälkeen kuvioneuletta, johon lisään halutun kuvion.

Nilkan kohdalla teen jälleen resoria, ja kantapään jälkeen tarvittaessa kavennan työtä parilla silmukalla.

Huomioi myös oma käsialasi. Jos teet tiukkaa neuletta, kannattaa silmukkamäärää lisätä yhdellä silmukalla/per puikko, tai isontaa puikkojen kokoa.

Kaunis lanka hurmaa

Ihastuin totaalisesti seiska veljen ”Kuura” lankaan. Se kimaltelee juuri sopivasti, aivan kuten aidot lumihiutaleet pakkasessa!

Erityisen upealta kyseinen lanka näyttää sekä harmaalla, että sinisellä pohjalla.

”Pitsiä ja kuurankukkia” sukan sininen lanka on Niina Laitisen ja Novitan yhteistyössä tekemä Seitsemän Veljestä lanka (lanka 700/väri102, erä 6232).

Sävyjä kannattaa kokeilla rohkeasti. Myös valkea/vaaleanpunainen väriyhdistelmä on tosi söpö ja herkkä valinta varsinkin pidempiin sukkiin.

Haaveilen myös seiska veljellä tehdystä Norjalais-neuleesta, johon tulisi juuri tällä Kuura-langalla tehdyt, upeat lumihiutaleet kaarrokkeen kuvioon 😍.

Harmi vain, että vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja toteuttaa kaikkia ihania kudontaunelmia!

Toisaalta, ilman unelmia ei ole elämää, ja vain tekemällä voit ne saavuttaa, joten nyt puikot suihkimaan, sillä joulupukki lähtee ihan kohta matkaan!!

Sukkakirjoja

*) Adlibriksesta löytyy niin ihania sukkakirjoja, että tekisi mieli ostaa ne kaikki!

Mahtavaa, että nykyisin löytyy vaihtoehtoja näin paljon.

Erityisen ihanalta näyttää Merja Ojanperän ”Rakkaudesta villasukkiin” -kirja. Myös saman kirjailijan ”Pitsisukkien taikaa” kirja taitaa siirtyä seuraavalle ostoslistalle.

Jos Muumit ovat lähellä sydäntäsi, niin suosittelen myös tutustumaan ”Muumit, onnelliset villasukat” kirjaan. Tulet rakastumaan siihen.

Kutoa vai neuloa? Vihtoa vai vastoa?

Kumpikin tapa on oikein, riippumatta siitä, kudotko vai neulotko sukkaa tai esim. villapaitaa 😊.

Tästä ihanasta ikuisuusaiheesta on väännetty kättä jo 1800 luvun loppupuolelta lähtien, jolloin naisten käsitöitä alettiin opettamaan kansakoulussa, ja piti päättää, kumpaa sanaa aletaan käyttämään oppikirjoissa.

Murteellinen enemmistö länsisuomessa käytti tuolloinkin sanaa ”kutoa” viitatessaan villasukkien ja -paitojen tekemiseen, kun taas vähemmistö itäsuomesta ”neuloi” tehdessään sukkia.

Oman vivahteen kiistaan varmasti toi myös pohjalaismurteessa esiintyvät sanat ”tikuta” ja ”tikata”. (esimerkiksi Hailuodossa puhutaan tikkuröijystä, joka on paikallinen villapaita, ”Luotolainen”. Se valmistettiin ”tikuttamalla” eli 10 sukkapuikolla).

Yllättävää kyllä, tuolloin vähemmistön ääntä kuunneltiin, ja virallisiin opuksiin kirjattiin sana ”neuloa”, tavaksi kuvata ammattikielellä puikkojen heiluttelua.

Tästä juontuen edelleen ammattipiireissä neulotaan, ja kotiteollisuus piireissä kudotaan, murrerajat huomioon ottaen.

Kielellistä väkivaltaa?

Kutoa vai neuloa -kysymys oli jälleen esillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnassa 1941.

Tuolloin Ilmari Kohtamäki oli laatinut asiasta alustuksen, jonka otsikkona oli ollut ”Kielellistä väkivaltaa”.

Kohtamäki oli vastustanut sitä, että ”neuloa” olisi pääasiallinen ilmaus merkitystehtävässä ’valmistaa kudelmaa puikoilla’.

Hänkin tosin oli todennut, että ”neuloa” on ammattiterminä tässä merkityksessä yleinen.

Myös lautakunnan enemmistö yhtyi Kohtamäen kantaan.

Vielä myöhemminkään ei lautakunta voinut tehdä jyrkkää ratkaisua asiaan, joten kokouksessaan 5.6.1941 todettiin, että ammattikirjallisuudessa käytetään laajalti sanaa neuloa merkityksessä valmistaa esim. sukkaa puikoilla, mutta neuloa-verbin käytön tekemistä pakolliseksi valiokunta ei katsonut voivansa puoltaa.

Nykysuomen sanakirjan kutoa, neuloa ja ommella ‑artikkelien merkitysten selitteet:

kutoa I. varsin. merk. 1. valmistaa kangasta tms. kangaspuissa tai kutomakoneessa. 2. valmistaa nauhaa palmikoimalla tai vars. erityisillä laudoilla, niisillä tai tiuhdalla; valmistaa helminauhaa erityisissä pujotuspuissa. 3. valmistaa sukkaa tms. kudelmaa toisiinsa punoutuvista lankasilmukoista joko käsin puikoilla eli vartailla tai erityisessä koneessa, neuloa. 4. valmistaa verkkoa, havasta, joko käsin kävyllä ja kalvoimella tai myös koneellisesti. 5. valmistaa konttia, virsua tms. tuohinauhoista, kaisloista tms., punoa; valmistaa koria päreistä.

II. Laajentunutta konkr. käyttöä. 1. kans. muurata, holvata, 2. eril. eläimistä puhuen seitin, suojaavan kotelon tms. muodostamisesta.

III.kuv. (= kuvallinen käyttö)

neuloa 1. käs. valmistaa kudelmaa eli neuletta toisiinsa punoutuvista lankasilmukoista joko puikoilla eli vartailla tai koneella, kutoa (I.3.) 2. neulalla ja langalla käsin tai koneella suoritetusta työstä: ommella. 3. kuv. edestakaisesta liikkeestä.

ommella silmällistä neulaa käyttäen kiinnittää, liittää tai kirjoa langalla, valmistaa täten kankaasta, nahasta tms., neuloa; myös vastaavasta konetyöstä; vrt. harsia, kursia, kuroa, tikata, parsia.

Suomen kielen lautakunnan kanta 1981 oli lopulta se, että ammattikielessä käytetään jatkossakin sanaa ”neuloa”.

Muussa kuin ammattikielessä on kuitenkin edellä mainitun käytännön rinnalla yleinen myös sellainen useimpien murteiden kantaa vastaava käytäntö, että vaatekappaleen valmistamista puikoilla sanotaan kutomiseksi (esim. kutoa sukkaa). 

Neuloa-verbin yleistymistä on vaikeuttanut se, että kantasana neula viittaa toisenlaiseen valmistusmenetelmään kuin puikoilla eli vartailla työskentelyyn.

Lautakunta katsoo, ettei ammattikielessä vakiintunutta sanojen neuloa, kutoa ja ommella työnjakoa, joka edellä on selitetty, ole syytä muuttaa ja että se soveltuu hyvin noudatettavaksi yleiskielessä.

Yleisessä kielenkäytössä on kuitenkin edelleen mahdollista puhua myös sukan, villapaidan tms. kutomisesta.

Summasumarum, neulot tai kudot, pääasia, että nautit! Valo kanssasi, my friend 💚

(Lähdemateriaali Kielikellon artikkeli 2/1981, jonka on kirjoittanut Esko Koivusalo. Artikkelissa viittauksia mm. Kristina Bergströmin pro gradu -tutkielmaan)

(Kuva nitojista Leo Zank, lumiukosta Gerhard G. Pixabaystä)